Jotkut (tuo poleeminen subjekti) väittävät että skifi ei ole hyvää kirjallisuutta, ja ovat siinä aivan oikeassa. Hyvä skifi ei mitenkään välttämättä eikä useimmiten ole hyvää kirjallisuutta.
Hyvä skifi perustuu ideaan, jota sitten pyöritellään ja katsellaan eri suunnilta ja jonka vaikutuksia pohditaan. Idea on usein tekninen keksintö, toisinaan tapa miten maailma voisi toimia. Tai jotain aivan muuta (uusi ja yllättävä on aina plussaa) Henkilöt saattavat olla melko ohuita, kerronta välttävää ja kieli mitäänsanomatonta, mutta jos idea on riittävän hyvä ja sen käsittely toimii, tulosta voi pitää hyvänä.
Sitten on tietysti myös huonoa skifiä. Seikkailukirjoja avaruudessa, tai jotain paskaa. Tarpeetonta sanoakaan, kumpaan kastiin otsikon kirja kuuluu.
Oikeastaan skifiä on kolmea eri luokkaa, jotka ovat omia genrejään, siten että jokaisen sisällä on erilaiset kriteerit hyvyydelle, eikä genrejen välillä voi kovin hyvin vertailla "hyvyyttä". On yhteiskunnallista skifiä, hard skifiä ja huonoa skifiä. Huonokin skifi voi siis olla hyvää, hyvää huonoa skifiä.
Kokonaan toinen kysymys sitten on, mikä erottaa hyvän huonosta. Mitään yleisluontoista hyvyyden kriteeriä ei tietenkään olekaan, mutta ehkä jonkinlainen korrelaatio ymmärrykseen siitä mitä on tekemeässä. Mestariteoksia ei synny vahingossa, eikä edes hyvää kirjallisuutta, harvemmin ruokaakaan.
Varsinaiset hyvyyden määritelmät ovat kuitenkin aina lokaaleja, ja aina relativistisia. Ei ole hyvää kirjaa ilman huonoa, ja hyvään elokuvaan vertaaminen ei kerro kirjasta juuri mitään.
perjantai 24. maaliskuuta 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti