Richard Powers: Laulut joita lauloimme

Kirja voi selvästi kertoa samaan aikaan USAn mustien kohtaamasta rasismista, klassisesta laulusta ja modernista fysiikasta. Ja niiden yhtymäkohdista. Mielenkiintoisempaa kuitenkin on, kuinka kuinka monet henkilöt alkavat kirjan myötä nähdä tulevaan tai menneeseen yhä enemmän, ja se on aivan normaalia: suhteellisuusteoriaqn mukaan kun jokaisella on oma aikasna ja ajassa voi olla jopa sulkeumia.

Mietin oikeastaan samaa jo V for vendettaa lukiessa: kuinka selkeästi mahdottomalta vaikuttava tapahtuma ei herätä mielessä ollenkaan vastalauseita tai edes kysymystä siitä miten se voisi olla mahdollista. Epäilen että vastaus kysymykseen on kirjallinen, eikä sillä ole juuri lainkaan tekemistä itse mahdottomuuden luonteen takia.

Meghnad Desai: Marxin kosto

Tämä tuli luettua jo syksyllä, mutta en saanut kirjoitettua siitä entryä. Tänään pidettiin sitten lopulta ikuisuuksia venynyt lukupiirisessio ja piti selailla kirja uusiksi alustusta varten.

Taloustieteen historiikkihan tuo on, kirjoitettuna sekaisin Marxin ja monien muiden ajatusten esittelynä ja poliittisena historiana. uusin Keynesiläinen käänne vaan puuttuu. Tosin sen teoreettiset perusteet taitavatkin olla vähän epäselvät ja kyse on lähinnä poliittisesta paniikkireaktiosta.

Selväksi kuitenkin tuli että Marx oli taloustieteilijä joka törkeästi kanonisoitiin Neukuissa esittämään jotain aivan muuta kuin mitä oli, ja että Marxin tarkoittamaa sosialismia ei ole missään kokeiltu, koska kukaan ei tajua mitä se tarkoittaisi. Tai näin Desai haluaa asian esittää.

Huomasinpa myös, että dogmaattisen Marxin luennan traditio on syvässä: sitä on hyvin vaikea lukea muutoin kuin jumalan sanana. Joko lähtökohtana on että Marx on "oikeassa" ja pitää tulkita nykymaailmaan soveltuvalla tavalla, tai sitten että Marx on "väärässä" ja pötyä. Lähes mahdoton on ajatella että Marx edusti 1800-luvulla sen ajan parasta talous- ja yhteiskuntatieteiden ymmärrystä, josta on kuitenkin sittemmin edistytty paljon. Miksi ihmeessä herran yksittäisten tokaisujen "soveltumista nykymaailmaan" pitäisi edes miettiä? Sehän voi parhaimmillaankin olla vain kuriositeetti.

Desai sai myös jaksamaan taas lukea sata sivua lisää paljon itseään kuivempaa Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa.Tosin olin jo unohtanut siitä kaiken ja piti aloittaa alusta, joten en vieläkään päässyt itse asiaan. Yllättävän paljon samaa tarnaa Siltala kertoo kuin Desai mutta teksti ei vedä.