Kirja voi selvästi kertoa samaan aikaan USAn mustien kohtaamasta rasismista, klassisesta laulusta ja modernista fysiikasta. Ja niiden yhtymäkohdista. Mielenkiintoisempaa kuitenkin on, kuinka kuinka monet henkilöt alkavat kirjan myötä nähdä tulevaan tai menneeseen yhä enemmän, ja se on aivan normaalia: suhteellisuusteoriaqn mukaan kun jokaisella on oma aikasna ja ajassa voi olla jopa sulkeumia.Mietin oikeastaan samaa jo V for vendettaa lukiessa: kuinka selkeästi mahdottomalta vaikuttava tapahtuma ei herätä mielessä ollenkaan vastalauseita tai edes kysymystä siitä miten se voisi olla mahdollista. Epäilen että vastaus kysymykseen on kirjallinen, eikä sillä ole juuri lainkaan tekemistä itse mahdottomuuden luonteen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti