torstai 27. huhtikuuta 2006

Neil Gaiman: Unohdetut jumalat

Gaiman on hyvää vauhtia matkalla myöhempien aikojen Stephen Kingiksi. Väite voi kuulostaa kerettiläiseltä tai solvaukselta, mutta totta se on.

Kyllä, Gaiman kirjoittaa mystismillä leikkiviä "skifi-henkisiä" kirjoja ja hakee yhä samaa tunnelmaa kuin Sandmaneissa, mutta toisaalta onhan Kingkin genrekirjailija (kauhu), ei mikään teoreettisen valtavirran edustaja. Ja kuitenkin maailman myydyin kirjailija.

Molemmat kirjoittavat itsevarman ja yksinäisen (yleensä mies-) sankarin seikkailuista, joissa on yliluonnollisia elementtejä. Molemmat esittävät selkeitä arvoristiriitoja ja antavat päähenkilön tehdä oikeita ratkaisuja. Kummankin kirjat ovat todella helppolukuisia ja todella mukaansavetäviä. Ehkä menestyksen salaisuus on kirjoittaa siten, että kymmenvuotiaankin on helppo seurata mutta teemoista jotka vetoavat teineihin. Ihmiset kun ovat kumminkin henkisesti jompaa kumpaa suuren osan ajasta.

Molemmat, niin Gaiman kuin Kingkin, kirjoittavat ennen kaikkea Amerikasta, sen etsintäretkistä identiteettinsä ja historiansa perässä. Sillä Amerikka on Something Special, totta kai.

Ei kommentteja: