torstai 1. tammikuuta 2009

Steven Hall: Haiteksti


Jos meemi vastaa geeniä, jokin bloggauksen kaltainen ilmiö käynee yksisoluisesta eliöstä, mutta mikä olisi kommunikaation monisoluinen petoeläin? Kirjan uskonnot saattaisivat käydä sellaisista, joskin analogia alkaa kyllä rispaantua reunoiltaan.

Vetävämpi kirja saadaan kuitenkin kuvittelemalla puhtaasti käsitteellinen kala, hai joka syö ihmisen muistoja. Tai siis kuviteltuna se tietenkin on jo sinällään olemassa sillä käsitteellisellä tasolla joka merkitsee.

Sääli sinänsä että tämän kirjoitti britti eikä joku ranskalainen. Briteille kun nämä asiat ovat vielä jotenkin uusia ja vaativat selittelyä, ranskalainen olisi ollut paljon hienovaraisempi (ja vaikealukuisempi). Myös Hallin kirjallisuushistorian tuntemus, tai halu käyttää sitä on hiukan rajallinen tälläisen tekstin kirjoittamiseen. Joku Derridansa lukenut olisi saanut tarinan ankkuroitua paljon vahvemmin todellisuuteen (tai todellisuuteen niin kuin se on tapana ymmärtää).

Nimen nerokas viittaus kontekstiin on valitettavasti syntynyt suomennoksessa eikä siten saa kummoistakaan katetta tekstissä. Teksti on se mikä se on, kirjaimia rivissä. Sen konteksti on ympäristö ja oletukset, jonka kautta teksti voidaan tulkita ja ymmärtää. Ja sen haiteksti on se mikä syö sinut elävältä.

Ei kommentteja: