lauantai 14. maaliskuuta 2009

Vernor Vinge: Taivaan syvyydet

A Deepness in the Sky on kokolailla hyvä avaruusooppera. Avaruuslentoja ja alieneita; mielenkiintoisia teknologioita ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia; jopa kohtuullisen sujuva juoni. Hämähäkkien ja ihmisten kehitystasojen ero antaa mahdollisuuden tutkia eri tason teknologioita ilman jatkuvia takaumia.

Vingen libertarismiakaan ei hypi silmille, ainaakaan ellei osaa katsoa (perinnöllinen monarkia jonka kansalaiset elävät anarkiassa on kieltämättä melko hauska idea).

Mutta ennen kaikkea A Deepness in the Sky on siitä poikkeuksellinen skifi, että siinä ymmärretään softan merkitys teknolgiassa. Esimerkiksi: mitä pitää tehdä, kun rakennetaan avaruusalus satojen vuosien matkaa varten?
  • hienot skifi-moottorit
  • syväjäädytysarkkuja matkustajille
  • kaiken sorttisia hengissäpitorakenteita
  • optiikkaa, aseita jne krääsää
  • softaa moottorien käyttöön, softaa jäädytysarkkuihin, softaa hengissäpitoon, softaa aseille ja krääsälle sekä softaa integroimaan näitä yhteen ja toteuttamaan käyttöliittymät niihin.
Viimeinen kohta on luultavasti työläämpi kuin kaikki aiemmat yhteensä. Ja sama koskee avaruusaluksen käyttöä: toisinaan on hekä tarpeen ymmärtää moottorien tai muiden laitteiden fysiikkaa, mutta ohjelmien käyttö ja jatkuva muokkaus on oikeastaan aluksen käytön ydin, ja sitä pitää tehdä koko ajan.

Kun tietää miltä näyttävät vaikkapa nykyiset Linux-distribuutiot, joilla kuitenkin on pisimmälläkin laskennalla vain parin vuosikymmenen historia, voi koittaa kuvitella miltä näyttäisi 1000 vuotta kehitetty avaruusaluksen käyttöjärjestelmä.

3 kommenttia:

Otso Kivekäs kirjoitti...

Jäin ajattelemaan tuota liberalismia. Liberalistisen yhteiskuntateorian esittelyä ei Deepnsessistä tarvitse tosiaan lukea, mutta librtaristiset perusarvot kyllä ovat vahvasti läsnä läpi koko kirjan:


* Yksilön tahto ratkaisee. Kyvytkin kyllä, mutta etenkin rautainen tahto. Kautta koko kirjan juonta, ja myös ihmis/hämähäkkikunnan edistystä ajaa eteenpäin lähes yksinomaan Pham Nuwenin, Sherkaner Underhillin ja Thomas Naun tahto.

* Vapaus on täysin yksilöllistä ja toteutuu etenkin vapaan kaupan kautta. Yksilön vapaus ei siis toteudu yhteisön kautta tai mahdollistamana, vaan yhteisö voi vain rajoittaa vapautta.

* Kulttuuriset muutokset ovat toissijaisia ja viime kädessä merkittävää yhteiskunnassa on aseellinen voima. Queng Hon pehmitystaktiikka Emergenttejä on lopulta lähes yhdentekevää kamppailun kannalta ja kaiken ratkaisee Phamin juonet ja aseet. Libertarismissa ei ehkä kannateta asellista voimaa ongelmanratkaisuna, mutta yhteiskunta-analyysi on sellainen jossa muita tapoja ratkoa asioita ei tunneta. Yhteiskunta rajoittaa yksilöä aseellisesti ja yksilö puolustaa itseään asein.

* Sovinismi. Kirjan päähenkilösitä naisia ovat vain Quiwi, Trixia ja Victory Smith. Erzin rooli avustavana kapinallisena olisi ehkä kuulunut Quiwille, mutta sen sijaan Quiwi on stereotyyppinen pahan miehen valtaan alistuva nainen, jopa siinä määrin että Thomas tyhjentää hänen muistinsa säännöllsiesti ylläpitääkseen valtaansa. Trixia taas on lähinnä uhri ja Erzin halun kohde, jonka omat halut ovat peräisin vain Emergenttien viruksesta.

Oikeastaan ainoa selkeästi vahva naisrooli on Victory Smithillä, josta ei sitten puhutakaan niin kauheasti. Aivan kuin Vic olisi mukana vain koska Sherkanerin piti olla naimisissa saadakseen lapsia.

Sovinismin ei mitenkään itsestäänselvästi tarvitsisi liittyä liertaristiseen ajatteluun, mutta käytännössä olen havainnut jonkinlaisen korrelaation (suomessa tosin myös libertarimsi ja rasismi tutnuvat korreloivan). Voi tietysi olla että tämä on vain seuraavan kohdan korollaari

* Suvun ja geneettisten perillisten glorifiointi. Suku on niin tärkeä, että kauppiaat ryhtyvät suuriin ponnistuksiin saadakseen integroitua satoja vuosia erillään olleita sukuhaaroja. Vain koska ovat sukua? Suvun merkitys libertarismissa tulee siitä, että se on ainoa teorian kannalta perusteltu yhteisö (vaikkei muita yhteisöjä toki mitenkään kielletä, niin käytännössä maailmankuva tekee niistä instrumentaalisia ja siten heikkoja).

HappiLoppuu kirjoitti...

Ite olen kanssa lukenut ja on yksi parhaista kirjoista. Kannattaa lukea.

Joni Laari kirjoitti...

Hauska huomata, että nostit tuon softa-aspektin esille. Kirjoitan parhaillaan kandia siitä, miten pullataikinan tavoin turpoavaa legacysoftaa voidaan edes jossain järjen rajoissa hallita ja modernisoida näin 2020-luvulla. Arvostelun (ja varsinkin itse teoksen) julkaisun jälkeen automaatio on toki mennyt valovuosia eteenpäin, mutta vielä tarvitaan käsin refaktoroivaa masokistiakin.

Kirja itsessään on suosikki-scifiteoksiani. Siinä on lapsuksensa ja rivien välistä luettava paasauksensa, mutta teknologiset konseptit ja Qeng Hon kulttuuri on esitty siinä niin kiehtovasti, että tämä on lähemmäs vuosikymmenen ollut minulle jokakeväinen luettava tai kuunneltava.

Suomennos on kylläkin alkuteokseen verrattuna kammottava ja useampikin kirjasta potentiaalisesti paljon pitävä tuttu on surukseni jättänyt sen kesken heti kättelyssä kielen tönkköyden takia.

En liioittele juurikaan kun sanon, että tämän kirjan esittelemät konseptit saivat minut lähtemään lukemaan tietojärjestelmätiedettä ja luultavasti istutti myös kandiaiheen mieleeni.