Kirjahyllyjen selailussa (tekee sitä sitten kirjastossa tai kirjakaupassa) oleellista on periaatteessa mielenkiintoisten kirjojen osuus. Sellaisia kirjoja jotka oikeasti haluaa ei tarvitse eikä ole syytäkään olla kovin paljoa, koska hyllyn luota ei voi kuitenkaan lähteä kuin ehkä kassillinen kirjoja muassaan. Mutta jos silmät eivät hyllyä pyyhkiessään satu vähän väliä kirjaan, joka kiinnostaa ottaa käteen ja tutkia mistä siinä oikein on kyse, mieli turtuu, eikä tule tarttuttua oikein mihinkään.Siksi pääkirjaston kaunokirjallisuushylly on pelottava. Jos ei tiedä täsmälleen mitä on hakemassa, juuttuu tuijottamaan hyllymetriä viiden eri Kilven teoksia eikä saa oikein otetta enää mistään.
Ja juuri siksi Kolmen sepän kirjakauppa on loistava paikka. Iloinen sekasotku filosofiaa, skifiä, koulukirjoja ja kaiken sortin yhteiskuntatieteitä sekä satunnaisesti ties mitä. Joka hyllyltä nousee käteen kirjoja jotka saattaisivat olla tutustumisen arvoisia.
Varsinaisestä menin hakemaan Uuden työn sanakirjaa (Kirjoittanen siitä tänne joskus myöhemmin; 500-sivuista sanakirjaa ei kuitenkaan lue läpi aivan samassa ajassa kuin 200-sivuista skifiä), mutta käteen sattui myös Ian Banksia, Fight club ja Timbuktun hetket. Timbuktun hetket ei ole Lehtosen parhaita kirjoja, mutta jos sen saa viidellä eurolla kovakantisena, ei tuota tarvitse kauaa miettiä.
Kustantamoiden tapa makuloida kaikki paitsi klassikkot ja päätalot pian uutuusarvon väljettyä on muuten todella vastenmielinen, eikö teistäkin? Tuntuu jotenkin moraalisesti väärältä tuhota kirjoja vain siksi ettei niitä satuttu (vielä) ostamaan. Loki-kirjoille pisteet siitä että yhdeksän vuotta vanhan kirjan löytää alennuksesta eikä vessapaperirullasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti