Hävettää jo Despentesin kuvaaminen roskaksi, kun rupean ajattelemaankaan tätä Carterin mestariteosta. Takateksti lupailee (kammottavan kornin runoilun jälkeen) "Tarinoissa jotka kimaltelevat ja kummittelevat - outoja kultajyviä kirjailijalta, jonka pitelemätön kynä vuodattaa paperille tyylikkäitä, eroottisia, painajaismaisia proosan jalokiviä..." jne.Luulin, että tämä olisi vähän heppoista eroottista kauhua. Erehdyin. Kyseessä olikin kokoelmallinen vanhojen satujen sekavia uudelleenfilmatisointeja, osa lähinnä juonimuistiinpanojen tasolla. Se erotiikka on sensuroitua Reginaa (kuten novellit muutenkin) ja kauhu ilmeisesti lähinnä nuoren naispäähenkilöän halua antautua suuren mystisen (vanhemman) miehen orjaksi. Tähän konseptiin sitten tungettu vanha satu jos toinenkin (Siniparta, parit kaunottaret ja hirviöt, punahilkka ja vähän vamppyyreitä).
Voin ymmärtää että tämä on julkaistu -79, sinänsä kai ihan arvostetunkin kirjailijan jonain välityönä, mutta mikäköhän tse-tse-kärpänen on innoittanut TK-Kustannuksen suomennustyöhän 90-luvulla? Tätä on saattanut ihmetellä joku muukin, kun
ei koko puljua tunnu enää olevan.
Kirjasto.sci.fi (mikä lienee ihmesivusto mutta hyvä nimi, tämäkin blogi meinasi ensin olla kirjasto mutta monimutkainen sanaleikki pakotti nykyiseen nimeen) sanoo "Carter was a notable exponent of magic realism, who added into it Gothic themes, violence, and eroticism. [...] Her work represents a successful combination of post-modern literary theories and feminist politics".
Pidän maagisesta realismista, olen ilman muuta feministi, ja harrastan myös aktiivisesti juurikin post-modernia kirjallisuutta, mutta valitettavasti on nyt vaan niin, että mitkään määritelmät tai joukkoon kuulumiset eivät sinänsä riitä tekemään kirjasta hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti