perjantai 5. joulukuuta 2008

Stephen King: Velho


Taisin jonkun muunkin kirjan kohdalla kirjoittaa näin, mutta en ole aivan varma olenko lukenut tämän ennenkin.

Mutta kun sairaslomalla ei jaksa lukea mitään Marxia, on King oikeastaan aika hyvä vaihtoehto. Viltin alla sängyssä pää täynä räkää tarvitsee tarinan joka vetää omin voimin, eikä kauhean paljoa ajateltavaa kun ei siihen kuitenkaan kykenisi.

Tänään jo suunnilleen hengissä tulee mieleen, että ehkä parasta antia oli kuitenkin esipuhe. Jos taide- ja viihdekirjailijat erottaa sen mukaan, kirjoittavatko he itselleen vai toisille, tulokset voivat hiukan poiketa totutusta, mutta tiettyä eleganssia tuossa on. Toisaalla sanotaan jopa, että koko taideromaanin ajatus on lähinnä suomalaisen kulttuurihistorian aiheuttama sattuma.

Ja onhan se niin, että oikea kirjailija on romaanikirjailija. Novellit ovat harjoitelmia ja esseiisti bloggaa painokoneen kautta; lyriikkaa nyt ei lue kukaan.

Eikä visioa LOTRin ja Leonen yhdistämisestä pidä väheksyä (vaan mistä se Childe Roland siihen tupsahti?). Se on parempi kuin moni muu idea josta on kirjoitettu tuhansien sivujen fantsusarja. King on viihdekirjailija, mutta sentään hyvä sellainen.

Muistikin alkaa ehkä pikkuhiljaa herätä kohmeesta; on syntymässä varmuus että olen lukenut.

Ei kommentteja: