Bisneskirjat ja työelämäoppaat ovat hyvää metrolukemista. Ne on kirjoitettu lyhytjännitteisille ihmisille jotka eivät harrasta lukemista (hieno stereotypia) ja siksi niitä voi lukea aina 10 min kerrallaan ja huomenna taas lisää. Aiheet myös liippaavat sen verran läheltä omaa kokemusta, että niihin osaa suhtautua jotenkin, mutta eivät kuitenkaan ole mitään mihin tarvitsisi oikeasti ottaa jotain kantaa.
Jäikö tästä nyt sitten jotain käteen? Muuta kuin että näkemysvaje on lähes luonnonlaki, koskien myös kirjailijoita (on niin helppoa olla ilkeä jos ei ole muuta sanottavaa)? No, alun selitykset startegioista, visioista, missioista ja niin pois päin selvensivät vähän mitä niistä puhumalla yritetään sanoa, mutta loppupää kirjasta oli selkeästi kirjoitettu tekemällä ensin sisällysluettelo ja pakottamalla sitten tekstiä joka kappaleeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti